
Kuva Jaana Ruokonen
Jalostuksen tavoiteohjelma

Voimassa ajalle 2019 - 2023
- Maltankoirat ry:n vuosikokouksessa hyväksytty 07.04.2018 .
- SKKY:n hallituksen kokouksessa hyväksytty 09.05.2018.
- SKL:n jalostustieteellisessä toimikunnassa hyväksytty 24.09.2018
- JTT:n hyväksynyt PEVISA esityksen 13.5.2019.
Alla linkki Suomen Kennelliitton sivulle JTO Maltankoirat ry
https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/maltankoira.pdf
JTO maltalaiset ry 2019-20230
MALTANKOIRA
JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA
Voimassa ajalle2019 -2023
Maltalaiset ry:n vuosikokouksessa hyväksytty 07.04.2018 SKKY:n hallituksen kokouksessa hyväksytty 09.05.2018 SKL:n jalostustieteellisessä toimikunnassa hyväksytty 24.09.2018
JTO maltalaiset ry 2019-2023
1. YHTEENVETO
Maltankoira on kääpiökoirarotu ja se kuuluu FCI:n roturyhmään seura- ja kääpiökoirat (ryhmä 9 FCI nro 65). Rodun alkuperäismaa on Italia. Kansainvälisesti arvioiden rodun rekisteröintien määrä on Suomessa varsin vähäinen. Rodun suosio on viime vuosina kohonnut ja Suomessa rekisteröidään 70-100 maltankoiraa vuodessa, joissa ovat mukana sekä syntyneet pennut että ulkomaan tuonnit. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan Suomessa on rekisteröitynä yli 3000 maltankoiraa. Todellisuudessa elossa olevien maltankoirien määrä on Suomessa huomattavasti vähemmän.
Maltankoiran jalostuksen tavoiteohjelma on tarkoitettu antamaan tietoa maltankoiran nykytilan- teesta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin kasvattajille, rodun harrastajille ja muille rodusta kiinnostuneille. Ensisijainen vastuu rodusta on kasvattajilla ja siitosuroksen omistajilla. Koirien ja- lostusyhdistelmävalinnoilla on suuri merkitys rotumme tulevaisuuteen.
Säännöllisillä rotuyhdistyksen tekemillä kyselyillä kartoitettuja terveystietoja ei ole vielä riittävästi, jotta rodun terveyden tilasta tai sen suunnasta voisi tehdä merkittäviä johtopäätöksiä. Pääsääntöi- sesti maltankoiraa pidetään varsin terveenä ja pitkäikäisenä rotuna. Rodussa esiintyviä terveyson- gelmia on pidetty yksittäisinä tapauksina eikä niistä ole koettu olevan uhkaa tai riskiä koko rodun elinkelpoisuudelle. Oletettavia perinnöllisiä sairauksia on ilmennyt vähän, eikä perimässä laajalti levinneitä sairauksia ole havaittu. Terveystutkimustilastojen mukaan polvilumpionluksaatiota on havaittu rodussa, joten kaikki jalostukseen käytettävät koirat tulisi tarkastaa ongelman selvittä- miseksi ja riskien ennaltaehkäisemiseksi. Yhdistys on tehnyt esityksen maltankoiran liittämisestä PEVISAn piiriin.
2000-luvun alkua voidaan meillä pitää maltankoirien jalostuksen kannalta eräänlaisena taitekohtana. Tuontikoirien mukana jalostuskäyttöön on saatu osittain uusia sukulinjoja. Tyypillistä pienelle populaatiolle on se, että sukupolvien takaa löytyy samoja esivanhempia. Laajemman tiedon saaminen, sen jakaminen, avoimuus ja rehellisyys kasvatustyössä ovat periaatteita, joihin jokaisen kasvattajan tulisi sitoutua. Toimintatavat perustuvat vapaaehtoisuuteen, mutta jalostusvalinnoilla on mahdollisuus turvata rodun perinnöllinen monimuotoisuus, säilyttää rodun jalostuskanta geenipohjaltaan laajana ja terveenä, torjua perinnöllisiä sairauksia ja säilyttää maltankoira ulkomuodoltaan ja luonteeltaan rotumääritelmän mukaisena.
Rodun jalostuksessa kasvattajien välinen yhteistyö on välttämätöntä, vaikka konsensusta on joskus hankala löytää. Kasvattajilla on erilaisia käsityksiä kasvatustyöstä. Kasvattajien tulisi kiinnittää huomiota laatuun eikä määrään - eikä mukauttaa kasvatusta markkinavoimiin. Pentujen suunnitte- lussa kasvattajat eivät käytä apunaan yhdistyksen jalostustoimikuntaan. Jalostuksen pitkäjänteinen ohjaaminen näin ollen on ollut hankalaa. Kasvanut kotikoirien pentukysyntä on tuonut lisää haas- teita jalostukseen. Tällä hetkellä yhdistys kokee tärkeäksi luotettavien terveystietojen keräämisen sekä niistä tiedottamisen ja valistustyön jalostusasioissa.
Rodun tavoiteohjelman toteutumista seurataan jatkossa eri menetelmin (mm. terveys- ja elinvoimai- suusseuranta, jalostusseuranta, populaation kasvun seuranta) tilastoimalla saatavilla olevia tietoja ja laatimalla niistä yhteenvetoja, joista tiedotetaan yhdistyksen lehdessä. Myös
näyttelytulosten ja -arvostelujen seuranta antavat merkittävää tietoa ohjelman toteutumisesta.
Nykyään rodun käyttötarkoitus on olla seurakoira ja se on myös suosittu näyttelykoira. Suuren op- pivaisuutensa vuoksi rotu sopii hyvin myös muunlaiseen harrastamiseen kuten tottelevaisuuteen ja agilityyn, lisäksi maltankoira sopii ystävällisen luonteensa vuoksi myös terapiakoiraksi esimerkiksi
JTO maltalaiset ry 2020-2023 2
lukukoiraksi ja kaverikoiratoimintaan. Rotu menestyy hyvin sekä kaupunkiolosuhteissa että maa- seudulla. Sillä on kokoonsa suhteutettava liikunnan tarve - se viihtyy lenkkipolulla yhtä lailla kuin kotona seurakoirana.
2. RODUN TAUSTA
2.1 Rodun historia
Alkuaan maltankoiraa käytettiin laivoissa rottakoirana; sittemmin se kulkeutui merimiesten mukana muualle Eurooppaan päätyen "hienostorouvien lemmikiksi". Maltankoira on vanhin tunnetuista bichon-tyyppisistä koirista, sillä jo muinaisesta Egyptistä on löytynyt sitä esittäviä pienoispatsaita ja koira on kuvattuna Ramses II:n haudassa. Rotu on todennäköisesti tätäkin vanhempi.
Ateenalaisessa ruukussa 900-luvulta eaa on pienen valkoisen egyptiläisen näköisen koiran kuva. Ruukun tekstin mukaan koirat olivat peräisin Melitan saarelta eli nykyiseltä Meledalta Adrianme- reltä. Kallimachos kirjoitti ensimmäisen tunnetun kuvauksen maltankoirista noin vuonna 230 eaa. Myös Aristoteles (384 -322 eaa) mainitsee aikansa koiria luetteloidessaan pienikokoisen rodun, jota hän kutsuu nimellä "canis melitenses". Muinaisessa Roomassa nämä koirat tunnettiin perheenemän- tien suosimina seuralaisina, joita runoilija Strabon ylisti. Maltankoira oli levinnyt laajalle Välimeren ympäristössä jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen täsmällistä alkuperää ei kuitenkaan tunneta. Ro- dun nimi "maltankoira" viittaisi sen olevan kotoisin Maltan saarelta - toisaalta vahvimmin uskotaan sen olevan lähtöisin Italiasta. Adjektiivi "maltalainen" juontaa juurensa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavasta seemiläisestä kantasanasta "malat". Sana esiintyy monissa Keski-Välimeren paikanni- missä, kuten esim. Meledan saari Adrianmeressä, Melitan kaupunki Sisiliassa ja Maltan saari. Joka tapauksessa maltankoiran esi-isät elivät Välimeren alueen satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne metsästivät satamien varastoissa ja laivojen lastiruumissa eläviä hiiriä ja rottia. (Bichon Maltais - valiokirja 1960-2003)
Ranskassa maltankoira pääsi suosioon 1400-luvulla. Kuuluisassa kuvakudoksessa "Nainen ja yksi- sarvinen" esiintyy nykyisiä yksilöitä muistuttava koira. On useita mielipiteitä siitä, miten maltan- koira kulkeutui Brittein saarille, mutta luultavasti se tuotiin saarille ristiretkeläisten palatessa kotiin. 1500-luvun loppuun mennessä maltankoirasta oli tullut naisväen lemmikki. (Bichon Maltais - va- liokirja 1960-2003)
Myöhäiskeskiajalta löytyy maltankoirasta monta kuvausta sekä Ranskasta että Saksasta. Useat tai- teilijat, mm. Goya, Sir Joshua Reynolds, Sir Edwin Landseer ja Tizian ovat vuosisatojen kuluessa kuvanneet maltankoiria oman aikansa salongeissa kauniiden naisten vierellä.
https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/maltankoira.pdf